Olen Päivi! Ruokakuvaaja, reseptinikkari, kasvissyöjä ja hyötypuutarhuri kaiken muun ohella. Täältä löydät vegaanisia reseptejä ja ajatuksia ruoasta. Toivottavasti viihdyt! Lukisin mielelläni myös sinun ajatuksistasi, joten jätä kommenttia jos siltä tuntuu :)
Käy katsomassa myös portfolioni ja ota yhteyttä jos tarvitset herkullisia ruokakuvia!
All in Pääruoat
Sainpas sen valmiiksi! Tämän postauksen nimittäin. Haluan ehdottomasti kertoa teille tästä vegaanisen joulupöydän kunkusta eli vegaanisesta “veef” wellingtonista! Rapean lehtitaikinakuoren alta paljastuu herkullinen herkkusieni duxelles ja ihanasti maustettu vegetäyte. Tässä joulupöydän päätähdessä riittää syömistä useammallekin ja sen voi koristella oman mielensä mukaan näyttäväksi.
Kirkkaan purppuraiset pyörykät kruunaavat syysaterian! Punajuuri on blogissa nyt tehokäsittelyssä, onhan tuo ihanan makea juures nyt parhaillaan sesongissa. Muistan lapsuudessani pitäneeni lindströmin pihveistä erityisesti. Nyt veganisoidut lindströmin pyörykät löysivät tiensä blogiinkin!
Olen ihan hurahtanut kurpitsaan! Ja tuntuu että moni muukin varsinkin Instagramissa! Tai ainakin kurpitsakeittoon. Se ehkä onkin helpoin tapa lähteä tutustumaan kurpitsojen maailmaan, jos tämä syksyinen kasvis on vielä tuntematon. Kurpitsalajikkeita on muutamia, joista ehkä myskikurpitsa on tunnetuin, talvikurpitsapikkelssin ohella. Tänä vuonna valikoima tuntuu kuitenkin laajentuneen tai itse olen vain laajentanut kurpitsakokeilujani Hokkaido-kurpitsojen maailmaan.
Kaipaan elämäni lisää juureksia! Juureksista saa ihania patoja hauduttamalla, uunissa paahtaminen saa ne makeimmilleen ja keitoksi keittämällä kohtaa raikkaan juureselämyksen. Mutta mikä neuvoksi, kun tarvitaan juuresta pöytään nopeasti? Tai ainakin pienen esikypsennyksen jälkeen nopeasti? Kyseessä on tietenkin punajuuripasta! Juureksissa pointti lienee siinä, että paahtaa tai keittää niitä kerralla kilon tai kaksi (perheen koosta riippuen). Näin jääkaapissa on valmista raaka-ainetta erilaisiin nopeisiinkin aterioihin.
Tämän päivän resepti on helppo vihreä keitto. Pakasteherneistä ja pakastepinaatista, kookosmaidosta ja mausteista saa jotain aivan uskomattoman hyvää aikaiseksi. Keiton nimeksi siis sopisi myös: paras vihreä kasviskeitto, edullinen helppo kasviskeitto tai vaikka lohturuoka. Keitossa ei ole mitään ylimääräistä, mutta kaikki osaset ovat mielestäni tarpeellisia oikean makumaailman luomiseen.
Nyt seuraa hieman ylimalkainen resepti, en nimittäin tätä tehdessä mittaillut määriä. Tässä ruokalajissa on kuitenkin vaikea mennä vikaan, aineksia on vähän ja ne vain sekoitetaan yhteen. Nautin tämän gnocchivuoan puutarhassa, omenapuun katveessa ja värikäs ateria saikin kesäiselle mielelle! Ainesosat tosin tomaattia lukuunottamatta ovat hieman syksyisempiä. Haluaisin kovasti hyödyntää kotimaisia tomaatteja ruoanlaitossa, mutta tomaattireseptit eivät ole kuuluneet suurissa määrin omaan repertuaariin. Tässä nyt yksi, joka hyödyntää ihania kirsikkatomaatteja, jotka paahdettuina muuttuvat niin makoisiksi suupaloiksi.
Tässä se nyt on, lempiruokani! Tähän tulee vaan himo. Näitä nuudeleita, tai oikeastaan tätä kastiketta himoitsen koko ajan. Ja olen myös tehnyt eri muunnoksilla samantyyppisiä nuudeleita jo talvesta lähtien. Voisin sanoa tämän olevan myös eräänlainen muunnos kiinalaisista Dan dan nuudeleista, ilman niitä “vaikeasti” saatavilla olevia aineksia. Kutsun näitä nuudeleita siis yksinkertaisesti seesaminuudeleiksi!
Parsakausi on täällä! Se on selkeä kevään merkki jos mikä! Olen parsan kanssa myöhäisherännäinen ja intoillut parakaudesta vasta muutamisen vuotta. Keitettynä voisulan kanssa tai hollandaisekastike peitteenään on monen parsan kohtalo tänäkin vuonna. Haluan nyt itse uskaltautua kartoittamattomille vesille ja valmistaa parsaa uunissa. Bataatin kanssa. Ei tämä vaikeaa ole, päin vastoin, ehkä jopa helpompaa kuin keittäminen. Uunissa paahtamalla parsa säilyttää mukavan purutuntuman, eikä vaara ylikypsentämiseen ole niin akuutti. Uunissa paahdetun bataatin kanssa, nämä muodostavat sesonkikasvisten parivaljakon vailla vertaansa!
Tässä tulee resepti joka on saanut itseni paistelemaan rapeita seitanpaloja iltakymmeneltä työpäivän jälkeen, koska tekee vaan niin mieli. Resepti ei ole omaa käsialaani, mutta haluan saattaa tämän herkun mahdollisimman monen tietoisuuteen! Tämä on siis suomennettu versio The Curious Chickpea-blogin Gochujang tempeh wingseistä! Olen tehnyt tätä tempehistä ja toimii mahtavasti, mutta seitanilla tästä tulee mielestäni vielä autenttisempi wings-kokemus. Tosin en ole itse koskaan noita lihasiipiä maistanut, eli olenko siis jäävi arvioimaan autenttisuutta? No kuitenkin, nämä ovat ihan superhyviä!
Vajaa vuosi sitten muokkasin blogin ulkoasun uusiksi ja samassa rytäkässä hävisi Appelsiinitofun resepti jonnekin bittiavaruuteen. Nyt se on takaisin! Vanhaa reseptiä en mystisesti löytänyt edes omista arkistoistani, siis niistä sadoista lippulappusista, joihin ennen oli reseptejä tapana rustailla. Nykyisin omistan jo reseptikirjan! Tässä siis aivan uusi ohje, maku on tässäkin mainio. Jopa niin hyvä, että tofu-epäileväinen kumppanikin ylisti!
Arkena syön paljon aasialaishenkisiä ruokia. Jostain syystä tänne blogiin niitä eksyy harvoin. Tässä yksi viime viikkojen innostus jota olen himoinnut jopa pakkomielteisesti. En ole ollut kova dashi-liemen keittelijä, mut nyt siihen tulee muutos! Miten levänpalasta kiehautettu liemi voikaan olla niin umamisen maukasta! Yksinään dashi ei herättele makuhermoja vielä lentoon, mutta yhdistettynä oikeisiin makuihin, se antaa liemelle täyteläisen pohjavireen. Ja ei se nyt niin vaikeatakaan ole, ainakaan tässä reseptissä käytetty pika-dashi. Siitakesienillä höystettyä lientä aion vielä kokeilla myös, mutta se ansaitsee oman postauksen.
Syysilmojen viiletessä potkaistaan currykausi käyntiin! Ihanan täyteläiset ja mausteiset thai-curryt kuuluvat ehdottomasti omiin lempiruokiini. Näiden valmistuksen huomaan menevän sykleissä, tulee kausia jolloin ne eivät pulpahda pieneen mieleenkään, ja sitten taas kausia milloin himoitsen mehukkaita curryjen liemiä.
Kesäkurpitsakausi on nyt kuumimmillaan ja näitä ihania vihanneksia saa myös omasta(laina)maasta! Tämä kesä on osoittautunut kaikkien aikojen kuumimmaksi yhtäkestoista hellemäärää tarkastellessa. Omassa asunniossani lämpötila viipottaa 30 asteen lähistöllä ja lieden tai uunin käyttö ei ole houkutellut. Olen kuitenkin tehnyt nopeita paistoksia pannulla ja keittänyt nuudeleita kaiken kylmänä nautitun rinnalle. Olen myös pyrkinyt oleskelemaan ulkotiloissa mahdollisimman paljon, joten reseptien kehittely ja kokeileminen on jäänyt vähemmälle. Jo ruokalajien kuvaaminen on sen luokan ponnistus, että hikikarpalot puskevat otsalle.
Pikapostaus näille pikanuudeleille kesäkurpitsasta. Zoodles eli zucchinista valmistetut nuudelit sopivat moneen ruokavalioon. Kesäkurpitsa taipuu spiraalileikkurin ansiosta myös yllättävään yhdennäköisyyteen tavallisten nuudelien kanssa. Minulla tosin ei tätä luksusvälinettä vielä ole, hankintasuunnitelmat ovat nyt kestäneet ainakin parisen vuotta. No, kyllä saamatonkin saa nuudelinsa, veitsellä käsin veistellen! Yhdennäköisyys tavallisten nuudelien kanssa tosin hieman kärsii.
Outoa, mutta minun tekee mieli keittoja kesällä. Keitot mielletään ehkä enemmänkin talvisen kylmien ilmojen lämmittäjinä, mutta kun tekee jotain mieli, sitä on saatava! Kookoksinen keitto nuudeleilla on thairuokaklassikko. Tein keiton toki omaan makuuni, joten yhtä esikuvaa thaimaalaisesta keittiöstä en osaa nimetä. Jollain tasolla tämänkaltaiset ruokalajit ovat niitä lohturuokia, aina maistuvia, mutta tuttuja ja turvallisia omassa keittiössäni. Ja makuhan on täysin kohdillaan.
Jos et vielä ole kerännyt tämän vuoden kiintiönokkosia, nyt on viimeiset hetket käsillä. Jos siis haluat meheviä, nuoria versoja ja käyttää koko kasvin. Nokkoskausi alkaa aina yllättäen ja kestää suhteellisen lyhyen ajan. Vanhemmista kasveista käyttökelpoista ovat ylimmet uudet lehdet ja ylemmät latvat. Leikkaamalla kasvit matalaksi, saat vielä toisen sadonkorjuun, ehkä kolmannenkin. Kukinnan jälkeen nokkosta ei tulisi enää kerätä. Muistutuksena vielä, että teiden, navettojen, ulkohuussien ja koirien ulkoilureittien varelta ei tulisi kerätä villivihreitä. Nokkosen nitriittipitoisuus kasvaa erittäin ravinteikkaassa maassa ja autojen pakokaasut myrkyttävät tienvarsien kasvit.
Vuosi vuodelta enenevissä määrin suunnittelen ja odottelen kevään alkaessa niitä ensimmäisiä vihreitä. Villivihanneskokeiluni saavat jokaisesta talvesta ja väsyneistä, kaukana kasvatetuista kaupan vihreistä uutta pontta alleen. “Tänä vuonna kyllä kerään ja syö näitä koko sesongin, pakastan ja kuivatan myös talven varalle”. Tämä vuosi ei tuo poikkeiústa mielenmaisemaani. Tosin tänä vuonna olen lähempänä kuin koskaan tavoitettani! Poimin ensimmäset villivihannekset lauantaina, 8.5, joka on varmasti ennätykseni. Tänä vuonna intoni kasvattamiseen, kuin myös villiyrtteihin on kasvanut jo megalomaanisiin mittasuhteisiin.
Oletko jo kokeillut muhennosta halkaistuista mung-pavuista? Halkaistut ja kuivatut mungpavut ovat nopeampia ja helpompia valmistaa verrattuna muihin papuihin. Pitkiä liotusaikoja ei tarvita ja keittäminen onnistuu padassa hautumalla. Nämä halkaistut mungpavut ovat myös paremmin sulavia ja vatsaystävällisiä palkokasveja, sanotaan. Mene ja tiedä, hyvää tästä ainakin tuli!
Mustakaali tarttui käteen kaupassa ja aivan ilman minkäänlaisia suunnitelmia, nakkasin kaalin koriin. Kukapa voisi vastustaa tätä “dinosauruskaaliksikin” kutsuttua kurttulehteä. Dinosaurukset vasta ovatkin mielenkiintoisia, lapsena erityisesti olin lumoutunut niistä. Mustakaali siis on kurttuinen suippo kaali, lehtikaalin sukulainen. Lehtikaalihuumani on jo kauan sitten väljähtynyt, kyllästyin sen sitkeään ja nahkeaan rakenteeseen. Vihersmoothieilla saattoi olla myös osuutta asiaan. Tänä vuonna koitan kuitenkin herätellä kiinnostusta tuohon terveyspommiin. Mustakaali on kuitenkin hieman helpompi kaveri.
Oletteko tavanneet kasvispihvireseptiä johon tulee kaalia? Aivan, en minäkään. Sellainen on siis tehtävä!
Tämä ideahan lähti tietenkin jääkaapissa pyörivästä, jo hieman kuivahtaneesta kaalinraadosta. pidän kaalista ja kokkaankin siitä kaikenlaista, mutta silti aina sitä tuntuu jäävän pyörimään jääkaapinperukoille. Jo parhaat päivänsä nähneestä kaalista ei tee mieli tehdä mitään raakana eikä höyrytettynä. Nämä jämäkaalit olisikin helppo piilottaa johonkin “näkymättömiin, niinkuin näissä pihveissä nyt oivalsin.
