Olen Päivi! Ruokakuvaaja, reseptinikkari, kasvissyöjä ja hyötypuutarhuri kaiken muun ohella. Täältä löydät vegaanisia reseptejä ja ajatuksia ruoasta. Toivottavasti viihdyt! Lukisin mielelläni myös sinun ajatuksistasi, joten jätä kommenttia jos siltä tuntuu :)
Käy katsomassa myös portfolioni ja ota yhteyttä jos tarvitset herkullisia ruokakuvia!
All in Tahnat & Öljyt & Säilöntä
Tämän hetken lempiruokani on muutaman vuoden takainen hittiruoka vegaanisesti. Vaahdotettu feta kasviperäisellä juustolla on ihana dippi oikeastaan mille vaan. Jos fetadipin vielä kuorruttaa paahdetuilla kirsikkatomaateilla ja tummilla viinirypäleillä, muuttuu tämä herkku taivaalliseksi! Uunissa paahdetut tomaatit ovat ehdoton juttu ja kaikkien tiedossa, mutta kun sekaan lisää vielä toisen pyöreän raaka-aineen, eli viinirypäleet, makumaailma on viimeistelty täydelliseksi.
Niin se vain minullekin kävi! lainasin kirjastosta Yotam Ottolenghin keittokirjan “Simple” ja inspiroiduin. Monta hänen kirjaa laitoin varaukseen, mutta tämän sain ensimmäisenä ja yllättävän pian. Tuoreempia kirjoja saan odotella ehkäpä vuoden päivät, pelkään niin. Tässäkin teoksessa riittää ihmettelemistä. Ruoanlaittotyyli on näissä resepteissä aika erilainen kuin itsellä.
Tuntuu että tämä mauste on jo jonkin aikaa ollut kaikkien huulilla. Za’atar-huumaan on saattanut vaikuttaa Yotam Ottolenghin reseptejä ja lähi-idän makuja kohtaan herännyt mielenkiinto, joka tuntuu pikkuhiljaa tarttuvan minuunkin. En kuitenkaan valmistautunut tämän mausteseoksen valmistamiseen mitenkään, kaikki tarvittavat mausteet löytyivät jo valmiiksi kaapeistani.
Olenko jo täällä hehkuttanut miten rakastankaan sichuaninpippuria? No rakastan sichuaninpippuria aivan älyttömästi! Nyt se on sanottu. Tässä kirjoittaessanikin vesi herahti kielelle ajatellessani tuota ihanan turruttavaa ja kylmää tunnetta. Kuulostaako oudolta? Niin minustakin :)
Parsakausi on täällä! Se on selkeä kevään merkki jos mikä! Olen parsan kanssa myöhäisherännäinen ja intoillut parakaudesta vasta muutamisen vuotta. Keitettynä voisulan kanssa tai hollandaisekastike peitteenään on monen parsan kohtalo tänäkin vuonna. Haluan nyt itse uskaltautua kartoittamattomille vesille ja valmistaa parsaa uunissa. Bataatin kanssa. Ei tämä vaikeaa ole, päin vastoin, ehkä jopa helpompaa kuin keittäminen. Uunissa paahtamalla parsa säilyttää mukavan purutuntuman, eikä vaara ylikypsentämiseen ole niin akuutti. Uunissa paahdetun bataatin kanssa, nämä muodostavat sesonkikasvisten parivaljakon vailla vertaansa!
Erilaiset hummukset ovat olleet peruskauraa kasvissyöjille ja vegaaneille jo pitkään. Hummuksen kermaisen pehmeä ja tahnamainen rakenne on toiminut levitteenä ja dippikastikkeena enne kaura- ja soijatuotteiden yleistymistä. Jostain syystä itse en ole innostunut hummuksesta kuin vasta muutaman viime vuoden aikana. Kai se on ollut totuttelukysymys tämäkin! Erilaiset maustetut hummukset tuovat vaihtelua perusreseptiin. Hummuksen voi maustaa mielestäni oikeastaan millä vaan.
Kesäkuumilla etikanhimoni on saanut megalomaaniset piirteet ja kaikki pikkelöinti kiinnostaa. Etikka on yksi kokkaukseni kulmakivi ja sitä tulee lisättyä lähes jokaiseen suolaiseen ateriaan. Erilaiset pikkelöidyt kasvikset ovatkin oiva lisäke aterialle kuin aterialle. Jonkin rasvaisen ja täyteläisen viereen pikkelit sopivat täydellisesti raikastamaan kokonaisuutta ja tottakai, hampurilaiseen myös! Pikkelöity punakaali on varmasti tutuin kaikille, mutta entäpä kaali? Varhaiskaali sopii tähän tarkoitukseen parhaiten sen keveyden puolesta. Kaalisilppu marinoituu etikkaliemessä jo muutamassa tunnissa, hätäisimmät voivat maistella salaattia suoriltaan.
Voikukat, nuo nurmikon ja puutarhan kauhistukset ovat oikeastaan ihan hyviksiä. Ainakin jos innostuu hortoilemaan, eli keräilemään villivihanneksia ja -yrttejä! Tämäkin resepti on uusi aluevaltaus itselleni, voikukka ei ole tuttu raaka-aine ennestään. Hurahdus villiruokiin on kuitenkin suuresti iskenyt ja nämä siirapit ovatkin oiva aloitus voikukkien maailmaan. Haaveilen jo nyt voikukkakapriksista, joita saa avautumattomista nupuista marinoimalla. Mutta, ei mennä nyt asioiden edelle, ensiksi siirappia!
Mustakaali tarttui käteen kaupassa ja aivan ilman minkäänlaisia suunnitelmia, nakkasin kaalin koriin. Kukapa voisi vastustaa tätä “dinosauruskaaliksikin” kutsuttua kurttulehteä. Dinosaurukset vasta ovatkin mielenkiintoisia, lapsena erityisesti olin lumoutunut niistä. Mustakaali siis on kurttuinen suippo kaali, lehtikaalin sukulainen. Lehtikaalihuumani on jo kauan sitten väljähtynyt, kyllästyin sen sitkeään ja nahkeaan rakenteeseen. Vihersmoothieilla saattoi olla myös osuutta asiaan. Tänä vuonna koitan kuitenkin herätellä kiinnostusta tuohon terveyspommiin. Mustakaali on kuitenkin hieman helpompi kaveri.
Tulin vaan kertomaan että kevät tekee tuloaan vauhdilla ja minun tekee mieli raikkaita ja tuoreita ruokia! Näillä kurkuilla huijaan itseäni, koska nämä maistuvat mielestäni aivan kesälle. Nämä käyvät lisäkkeeksi aivan kaiken kanssa ja sen lisäksi vaikka leivälle ja kikhernemunakkaan sisälle. Aivan kaikkeen. Kesällä tietenkin kurkut ovat parhaimmillaan, mutta tällä voi ottaa varaslähdön kesään, jos ei jaksa odottaa.
Pestokastike kuuluu keittiön perusvarustukseen. Kaupasta ostetulla pestolla ja itse tehdyllä vihreällä kullalla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Monien kokeilujen jälkeen tämä cashewpesto on osoittautunut suosikikseni, enkä pane sitä ollenkaan pahakseni pinjansiementen kilohintaa tiiraillessani.
Sosekeitot, nuo ah niin lohduttavat lämpimät lautaselliset suussasulavaa makujen sinfoniaa, jäävät usein unholaan aivan kuin hieman anteeksipyydellen yksinkertaista olemustaan. Nuo arkisilla mielikuvilla sävytetyt kattilalliset kuuman höyryävää herkkua kuitenkin ansaitsevat oman paikkansa kulinaristien kielillä ja mielissä.
Pähkinävoit ovat silkkaa nautintoa ja arvatkaa mitä? Tämä pekaanipähkinöistä surautettu silkkinen voi maistuu aivan piparitaikinalle! Tai se mummon piparitaikinan maku tulvahti mieleeni tätä ensikertaa maistaessa. Ei hullumpaa. Maapähkinävoi on kuulunut perusvarustukseeni jo vuosia, usein valmiina ostettuna, mutta joskus myös itsetehtynä. Suurta eroa maussa en näiden välillä ole huomannut. Pekaanipähkinävoita ei toistaiseksi kaupoissa ole tullut vastaan.
Mitä tehdä, kun ei vain saa käytettyä paketillista thaichilejä ennenkuin ne ovat muuttuneet terhakoista tuoreista chileistä väsähtäneiksi pehmeiksi pötkylöiksi. No tietenkin itsetehtyä Chiliöljyä!
