Olen Päivi! Ruokakuvaaja, reseptinikkari, kasvissyöjä ja hyötypuutarhuri kaiken muun ohella. Täältä löydät vegaanisia reseptejä ja ajatuksia ruoasta. Toivottavasti viihdyt! Lukisin mielelläni myös sinun ajatuksistasi, joten jätä kommenttia jos siltä tuntuu :)
Käy katsomassa myös portfolioni ja ota yhteyttä jos tarvitset herkullisia ruokakuvia!
All in Leivonta
Otsikkokin sen kertoo että nyt on luvassa suolainen piirakka. Tämä piirakka on rehellisesti varastanut jauhelihapiirakalta. Itselleni tuli lihaisat fiilikset, kuten maistelijoillekin. Olisiko tässä se lihaniin käännytys tuote? Uskoisin tämän menevän lihansyöjille vaikka juhlatarjottavana.
Mikä olisikaan ihananpaa kuin puutarhassa nautittu marjapiirakka kera raikkaan vihreän teen. Galettea ole ennenkin tehnyt, mutta se sopii erityisen hyvin mökkiolosuhteisiin. Rustiikkinen piirakka ei vuokia kaipaa. Haluan juhannusreissullani mökkimaisemiin kokeilla galettea vielä raparperista jos sitä vaan vielä löytyy.
Nokkospostaus vol. 2! Nopean leipähimon iskiessä turvaudun usein teeleipä-tyyppiseen ratkaisuun. En osta leipää kaupasta (lukuunottamatta joskus harvoin näkkileipää). Rakastan leipää, mutta jos sitä on saatavilla, en muuta söisikään. Paras vaihtoehto onkin tehdä syömäni leivät itse. Leivinjauheella kohotetut leipäset ovat helppoja ja muunneltavissa moneen makuun.
Jaa, miksikö päädyin leipomaan joulunmakuisia kaurakeksejä keväällä? Ei oikeastaan hajuakaan! Tässä tulee kuitenkin ohje hieman “arkisempiin” kekseihin. Voisikonäitä siis kutsua arkikekseiksi. Olen jo keronut kammoksuvani tuota arki -etuliitettä ruokaan yhdistettynä. Se luo mielikuvia jostain hieman tylsemmästä ja mauttomaammasta, aivan kuin arki, eli suurin osa elämästämme ansaitsisi jotain alempiarvoisempaa ruokaa. Se etää ruoka on edullisempaa tai tehty vähistä raaka-aineista ei mielestäni tee ruuasta arkisen tylsää. Sen tekee tuo käsite, yksi sana, joka luo mielikuvia olemassaolollaan. Sanottakoon näitä keksejä tästedes siis vaikka mausteisiksi kaurakekseiksi.
Miksiköhän minusta tuntuu että nakit ja perunasalaatti kuuluvat vähän juhlaan kuin juhlaan. Ainakin uuteen vuoteen vappuun ja juhannukseen on mielestäni liitetty nuo ruokalajit, miksei myös syntymäpäiville. Onko perunasalaatti siis todellinen juhlaruoan ylistys? Ja nakit? Nakkien keittäminen, paistaminen tai grillaaminen on helppoa einesruokaa. Miksi nakit siis liitetään näihin muutamiin juhlallisuuksiin? Tämä on lähiaikoina mietityttänyt, mujtta en ole tutkinut asiaa sen kummemmin.
Olen aina lullut että suklaapäällysteisten täytekeksien valmistaminen on hullun hommaa. Niin vaikeaa, etten ole viitsinyt edes kokeilla. No, nyt kokeilin kuitenkin ja yllätyin todella positiivisesti. Nämä keksit voidaan luokitella sinne “terveellisempien” kategoriaan, mutta maussa se ei näy. Nämä gluteenittomat keksit sopivat monille ruokavalioille ja uskaltaisinkin tarjota näitä jopa nirsommillekin vieraille. Mantelijauheesta tehdyt leivonnaiset saattavat olla murenbtuvaa sorttia, mutta nämä pysyivät hyvin kasassa ilman mitään sitovia aineksia. Onko tämä mahdollista? Varmasti taikuutta!
Rahka on on perinteisesti kuulunut pääsiäiseen. Suurinta herkkua pääsiäisenä oli mummon tekemä pasha, johon tuli ainakin 100 kiloa voita ja 100 kiloa kermaa. Mummojen kokkailussa lisäarvoa tuovat muistot ja nostalgia, vaikkakin oma mummoni ainakin osasi kaiken ruokaan liittyen. En tiedä kuinka monen pääsiäiseen pasha kuuluu, mutta meillä se oli koko juhlan kohokohta.
Tässäpä oivat teeleivät ilman hiilihydraattien aiheuttamaa sokeripiikkiä! Nämä teeleivät sisältävät hyviä rasvoja, kuituja ja proteiinia, ovat siis toisin sanoen täyttä ruokaa itsessäänkin, eivät pelkästään alustoja leivänpäällisille. Pyrin parhaani mukaan pitämään tämän blogin vapaana terveyteen liittyvistä saarnauksista, mutta sallittakoon tämä seuraava pieni intro, joka johdattelee näiden teeleipien salojen luo.
Laskiaissunnuntai meni jo, mutta parempi myöhään kuin ei koskaan! Laskiaistiistai on toivoa täynnä ja perinteiset pullat kuuluvat ehdottomasti myös laskiaistiistain repertuaariin.
Pitkiä pellavia ei pääse täällä etelässä mäenlaskun lomassa tänä vuonna huutelemaan, vaan laskiainen näyttäytyy kovin keväisenä juhlana. Perimmäiseltä taustaltaan tämä työn juhla liitettiin pellavien, hamppujen ja villojen kehruuseen, joka loppui laskiaiseen ja kankaiden kudonta saattoi alkaa valon lisääntyessä.
Granaattiomenasiirappi, tuo lähi-idän keittiöstä tuttu kirpeän makea kastike löysi tiensä kaappiini erään Muhammara-kokeilun jäljiltä. Muhammara-reseptini kaipaa vielä hiukan kehittelyä, se ei nimittäin ollutkaan, vastoin omia odotuksiani, rakkautta ensimmäisellä maistiaisella. Granaattiomenasiirappi sensijaan herätti mielenkiintoni. Sen kirpeän makea maku voisi sopia hyvin makeisiin ruokalajeihin ja leivonnaisiin.
Banaanileivän idea on itselleni ollut aina hieman hämärän peitossa. Onko se makea vai suolainen? Vai jotain siltä väliltä? Onko se jälkiruoka vai välipala? Tai kenties aamupalaksi sopiva? Yhtä selvää vastausta näihin kysymyksiin en ole saanut, mutta liekö se tarpeenkaan. Tätä makeaa leivonnaista voi nauttia milloin haluaa, se ei ole överimakea välipala, mutta tarpeeksi makea kahvipöytään tai jälkiruoaksi. Yksi on kuitenkin varmaa, eli tähän reseptiin ei ole lisätty sokeria, eli kaikki makeutus on peräisin banaaneista itsestään. Ohje on myös gluteeniton kun käyttää gluteenittomia kaurahiutaleita.
Kahvinjuonnin lopettamisen jälkeen olen hörppinyt hyvällä vauhdilla vihreää teetä, japanilaista Senchaa useimmiten. Tutustuin myös erilaisiin hedelmä ja marjahaudukkeisiin ja olin yllättynyt miten hyviä monet niistä ovat. Aiemmat kokemukseni teestä rajoittuivat Liptonin keltaiseen, joka ei kuulunut suosikkeihini silloin eikä nytkään. Tympeämmän makuista juomaa saa hakea.
