Olen Päivi! Ruokakuvaaja, reseptinikkari, kasvissyöjä ja hyötypuutarhuri kaiken muun ohella. Täältä löydät vegaanisia reseptejä ja ajatuksia ruoasta. Toivottavasti viihdyt! Lukisin mielelläni myös sinun ajatuksistasi, joten jätä kommenttia jos siltä tuntuu :)
Käy katsomassa myös portfolioni ja ota yhteyttä jos tarvitset herkullisia ruokakuvia!
All in Välipalat
Perinteistäkin perinteikkäämpi vispipuuro vie lapsuuden tunnelmiin. Tosin silloin puuro tehtiin aina puolukoista. Pensaassa killuvat suuret herukat huutelivat päästäkseen käyttöön, mutta mitä niistä sitten tekisi? Yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta, vispipuuro pongahti mieleeni jostain alitajunnan syövereistä. Piti ryhtyä tuumasta toimeen!
Otsikkokin sen kertoo että nyt on luvassa suolainen piirakka. Tämä piirakka on rehellisesti varastanut jauhelihapiirakalta. Itselleni tuli lihaisat fiilikset, kuten maistelijoillekin. Olisiko tässä se lihaniin käännytys tuote? Uskoisin tämän menevän lihansyöjille vaikka juhlatarjottavana.
Nokkospostaus vol. 2! Nopean leipähimon iskiessä turvaudun usein teeleipä-tyyppiseen ratkaisuun. En osta leipää kaupasta (lukuunottamatta joskus harvoin näkkileipää). Rakastan leipää, mutta jos sitä on saatavilla, en muuta söisikään. Paras vaihtoehto onkin tehdä syömäni leivät itse. Leivinjauheella kohotetut leipäset ovat helppoja ja muunneltavissa moneen makuun.
Miksiköhän minusta tuntuu että nakit ja perunasalaatti kuuluvat vähän juhlaan kuin juhlaan. Ainakin uuteen vuoteen vappuun ja juhannukseen on mielestäni liitetty nuo ruokalajit, miksei myös syntymäpäiville. Onko perunasalaatti siis todellinen juhlaruoan ylistys? Ja nakit? Nakkien keittäminen, paistaminen tai grillaaminen on helppoa einesruokaa. Miksi nakit siis liitetään näihin muutamiin juhlallisuuksiin? Tämä on lähiaikoina mietityttänyt, mujtta en ole tutkinut asiaa sen kummemmin.
Mmm, seesaminsiemeniä! Lähiaikoina on tullut nautittua paljon seesamtuotteita, lähinnä siemenien ja öljyn muodossa. Tahini on myös ihanaa, mutta se on nyt ollut lopussa jo muutaman viikon ja seuraavana projektinani onkin tehdä tahinia itse siemenistä. Nuukailuvuoden kunniaksi yritän tehdä pähkinätahnat ja voit itse (paitsi eilen ostin Hummusta Lidlistä, se vaan on niin hyvää…). Seesaminsiemenistä saa vaikka ja mitä hauskaa. Ennen tutustumistani Korealaiseen keittiöön, oma suhteeni seesamiin oli platoninen. Nyt monta reseptiä myöhemmin olen intohimoinen seesamtuotteiden käyttäjä.
Onko sinulla hakusessa helppo, nopea, maukas ja terveellinen lounas? Oletko kyllästynyt piinaattilettuihin? Koikeile tätä Korealaiseen tyyliin tehtyä ruokaisaa lettua! En tiedä onko lettu täysin kuvaava nimi tälle aterialle, mutta lettumaisen ulkonäkönsä takia nimesin sen letuksi. Ulkonäkö hieman pettää, nimittäin taikinaa tässä on vain nimellinen määrä ja itse ruoka koostuu ohuen ohuiksi leikatuista kesäkurpitsa-, porkkana- ja kaalisuikaleista. Lettu sisältääkin aimo annoksen kasviksia helposti nautittavassa muodossa.
Tofu on herkkua! Aina en suinkaan ole ollut tätä mieltä, vaan tämän pisteen saavuttamiseksi olen läpikäynyt monet kokeilut epäonnistumisineen. Tofu on monesti jäänyt mauttomaksi ja löllöksi, rakenne kumimaiseksi ja epämiellyttäväksi. Pehmeä tofu toki erikseen, koska sen kuuluukin olla ihanan hyllyvää hyytelömäistä. Tässä reseptissä kuitenkin on kyse rapeuden maksimoinnista, eikä se tapahdu maun kustannuksella! Maukas ja rapsakka tofu ei vaadi tuntien valmistusprosesseja, vaan valmistuu n. puolessa tunnissa ja yllättävän helposti. Umaminen ja suolainen mausteglaseeraus nostaa tämän tofun kärkikastiin helppojen arkiproteiinien joukossa.
Tässäpä oivat teeleivät ilman hiilihydraattien aiheuttamaa sokeripiikkiä! Nämä teeleivät sisältävät hyviä rasvoja, kuituja ja proteiinia, ovat siis toisin sanoen täyttä ruokaa itsessäänkin, eivät pelkästään alustoja leivänpäällisille. Pyrin parhaani mukaan pitämään tämän blogin vapaana terveyteen liittyvistä saarnauksista, mutta sallittakoon tämä seuraava pieni intro, joka johdattelee näiden teeleipien salojen luo.
Pähkinävoit ovat silkkaa nautintoa ja arvatkaa mitä? Tämä pekaanipähkinöistä surautettu silkkinen voi maistuu aivan piparitaikinalle! Tai se mummon piparitaikinan maku tulvahti mieleeni tätä ensikertaa maistaessa. Ei hullumpaa. Maapähkinävoi on kuulunut perusvarustukseeni jo vuosia, usein valmiina ostettuna, mutta joskus myös itsetehtynä. Suurta eroa maussa en näiden välillä ole huomannut. Pekaanipähkinävoita ei toistaiseksi kaupoissa ole tullut vastaan.
Banaanileivän idea on itselleni ollut aina hieman hämärän peitossa. Onko se makea vai suolainen? Vai jotain siltä väliltä? Onko se jälkiruoka vai välipala? Tai kenties aamupalaksi sopiva? Yhtä selvää vastausta näihin kysymyksiin en ole saanut, mutta liekö se tarpeenkaan. Tätä makeaa leivonnaista voi nauttia milloin haluaa, se ei ole överimakea välipala, mutta tarpeeksi makea kahvipöytään tai jälkiruoaksi. Yksi on kuitenkin varmaa, eli tähän reseptiin ei ole lisätty sokeria, eli kaikki makeutus on peräisin banaaneista itsestään. Ohje on myös gluteeniton kun käyttää gluteenittomia kaurahiutaleita.
Olen aina ollut enemmän suolaisen ystävä kuin makean. Jälkiruuista pidän ei-niin-makeista kiisseleistä tai mousseista. Toki joskus överimakeakin on paikallaan. Perinteinen mansikkarahka on aina ollut suuri suosikkini. Nyt kuitenkin mieleni teki jotain todella raikasta ja keksinkin tehdä hedelmäsalaattia. Appelsiini ja puolukat tuovat mukavaa kirpeyttä ja vaahterasiirappi makeutta tähän helppoon arkiherkkuun.
