Tämän postauksen aiheena on pihistely eli nuukailu. Säästäminen on viime aikoina nostanut arvostustaan varsinkin nuorten keskuudesssa. Firettäminen (Financial Independence, Retire Early), eli taloudellisen itsenäisyyden tavoittelu aikaisen eläköitymisen saavuttamiseksi pulpahtelee eteeni eri kanavista. Miten säästämisestä on tullut mediaseksikästä? Vanhanajan nuukailu ja piheys näyttäytyi ennen hyvin negatiiivisena piirteenä, mutta on kokenut nyt kasvojenkohotuksen ja ajaa nuoria äärimmäisiin säästösuunnitelmiin ja budjetointiin.

Firetyksen idea on vähentää omia kuluja ja kulutusta, jotta radikaali säästäminen onnistuu. Jotkut säästävät jopa 75% tuloistaan, mutta tätä varten tulisi olla erittäin hyvin toimeentuleva. Itselleni Firetys ei ole realistinen tavoite erittäin pienituloisena, mutta säästäväisyys ja oman kuluttamisen tarkastelu kriittisin silmin on avannut silmät niille porsaanreijille, jonne omat euroni valuvat. Vuokran jälkeen seuraava kuluerä on, tottakai, ruoka. Vanha mottoni kuului: “ruoassa ei säästellä, koska se on omaan hyvinvointiin sijoittamista”. Uusi versio voisi kuulua näin: “pienillä valinnoilla ja suunnittelulla voi säästää reippaita summia ruokakuluissa ja syödä hyvin”. Nyt alkaa nuukailun ruokavuosi!

Itseäni motivoi rahallisen säästön lisäksi ekologisen jalanjäljen pienentäminen. Kaukaa tuodut tomaatit ja kasvihuoneissa kasvatetut salaatit eivät keskitalvella ole parhaita valintoja. Jokainen on varmasti kuullut iänikuiset säästövinkit: “käytä kotimaisia juureksia ja kaaleja, tee linssipataa ja keittoa”. Näissä kuitenkin piilee totuuden siemen. Oma asenne perinteisiä “nuukailuruokia” kohtaan oli hyvin negatiivinen. Koskaan ei minun ole tehnyt mieli kaalilaatikkoa tai hernekeittoa. Päätin kuitenkin pysyä avoimin mielin ja kokeilla näitä klassikoita. Kaalilaatikko olikin todella herkullista, hernekeitto maistui, noh…hernekeitolta. Ongelmaksi itselle koitui saman ruoan syöminen peräkkäisinä päivinä. Pakastaminen ratkaisee tämänkin ongelman. Miten voimaannuttava olo siitä tuleekaan kun kantaa töihin mukanaan itsetehtyä kaalilaatikkoa muutaman sentin annoshintaan, sen sijaan että käy kaupassa ostamassa lounastarpeet, saati lounaalla ravintolassa.

Ajattelin ennen syöväni säästäväisesti kun hain kaupasta lounaaksi pussin salaattia, paketin tofua tai valmispihvejä ja purkin majoneesia kastikkeeksi. 2 Annoksen hinnaksi kuitenkin tuli n. 7€, mikä on moninkertainen verrattuna itsetehtyyn hernekeittoon. Väittäisin myös hernekeittoa ekologisemmaksi vaihtoehdoksi, jo pelkästään ainesosien lukumäärän takia. Terveysväittämistä voidaan olla montaa mieltä, mutta ei hernekeitto nyt sieltä huonoimmasta päästä ole, joskaan ei sitä kovin monipuoliseksi voi kehua. Mielestäni kuitenkin joskus voi syödä hieman vaatimattomammin, eikä joka aterialla tarvitse olla salaattia. Tuoreita kasviksia on kuitenkin hyvä syödä paljon joka päivä ja en kiistäkään sen terveellisyyttä.

Pyrin myös jättämään ylimääräiset nopeat hiilihydraatit vähemmälle, koska koen näiden vaikuttavan negatiivisesti olooni. Pastat, riisi-ja perunaruoat ovat nuukailijan toinen go-to vaihtoehto. Jos nämä eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon, tulee aukkoa paikata hyvillä rasvoilla ja proteiineilla, jotka usein nostavat ruokakuluja. Pähkinät ja siemenet ovat suhteellisen kalliita verrattuna leipään, mutta ravintoarvoiltaan mielestäni parempia valintoja. Valmistamalla itse pähkinävoit ja siemennäkkärit, hummukset ja tapenadet, säästää jo merkittävästi. Itse tehty seitan on monta kertaa halvempaa kuin kaupan valmistuotteet ja soijasuikaleiden keittäminen käy kädenkäänteessä. Tofun hankin aasialaisista marketeista. Kaikenlaiset valmistuotteet houkuttelevat ja hämäävät meitä kuvittelemaan syömisen ja varsinkin vegaanisen syömisen olevan kallista. Olin itsekin valmistuote-uutuus-koukussa monta vuotta ja melkoisen tuhlaileva kokkailija. Nyt silmäni ovat vihdoin auenneet ja valmistuotteet kuuluvatkin enää harvoihin erikoshetkiin. Sitäpaitsi tämä seitan on vaan niin hyvää! Valmistan usein tupla-annoksen kerralla jotta pakkanenkin saa osansa. Seuraavana haluan kokeilla tofun valmistusta, vaikkei se tuskin enää aasialaisten markettien hintoja piekse!

Tuotteiden ostaminen suuremmissa pakkauksissa on monesti edullisempaa, esimerkiksi oliivit ja pähkinät. Itse tehty tapenade on herkkua mantelileivän päällä ja maapähkinävoi ihanaa aamupalalla chiavanukkaan kyljessä. Aamupalastani, eli chiavanukkaasta mantelimaitoon tehtynä, en vielä ole tinkinyt. Paitsi vaihtamalla soijajugurtin juuri tähän vanukkaaseen. Ja vaihtamalla aamun matchahetkeni normaaliin vihreään halpisteehen. Matchaa kyllä ikävöin kovin. Satokausiajattelu on ekologisuuden ja myös säästämisenkin kannalta suositeltavaa. Kauden kasviksia saa edullisemmin ja ne saattavat vielä olla lähempänä tuotettuja. Satokausikalenterista voi helposti tarkistaa ajankohtaiset kasvikset. Onko kaapista aina pakko löytyä kymmentä eri variaatiota kasviksista, vai riittäisikö muutama kerrallaan? Itse tunnustan olleen kasvisten hamstraaja ja joskus saattoi käydä myös niin ikävästi, että tuotteet pilaantuivat. Ruokahävikki on rahan heittämistä roskiin ja ruoan halveksumista. Haluan sitoutua käyttämään kaikki ostamani tuotteet!

Huomaan joskus ärsyyntyväni säästövinkeistä joissa ehdotetaan vaihtamaan take-away kahvi itse tehtyyn tai suunnittelemaan ruokasi ja kirjoittamaan kauppalista. Itselleni tällainen hallittu suunnitelmallisuus on haastavaa, mutta olen onnistunut tekemään raamit, minkä puitteissa teen hankintoja ja suunnittelemaan muutaman ruokalajin etukäteen. Muistä perusaineksista voin sitten inspiroitua kotona ja löytää erikoisiakin yhdistelmiä. Take-away kahvi ei ole enää vuosiin kuulunut omiin paheisiini, jo pelkästään sen järkyttävän roskamäärän takia!

Yhtenä parhaimmista säästövinkeistä siis on ehdottomasti kaupassakäynnin välttäminen. Helmikuussa onnistuin käymään kaksi kertaa kaupassa ja lopun ajasta käytin kaapissa olevia tarvikkeita. Myös itsensä haastaminen valmistamaan ruokaa ns. nyhjästä tyhjästä-metodilla on erityisen toimiva ja pärjäänkin yllättävän kauan vielä sen jälkeen kun”ei ole mitään syötävää”. Aiemmin tunsin pakonomaista tarvetta pilkkoa ja lisätä jokaista kasvista kaapistani jokaiseen mahdolliseen ateriaan. Nyt olen oppinut yksinkertaistamaan aterioita ja käyttämään muutamia raaka-aineita. Eräänlaista minimalismia ruoan suhteen siis, aivan kuten teemana on itselläni ollut kaiken muunkin kanssa. Vähentäminen, yksinketaistaminen ja hidastaminen saavat olla tämän vuoden teemasanat nuukailun lisäksi!

Säästäväistä ruokakuukautta, Päivi

Lisää reseptejä